Luvussa 27 korostuu siunaus ja ihmisen yritys vaikuttaa itseään suurempiin asioihin. Luvussa Jaakob saa viekkaudella äitinsä junailemana vanhan isänsä veljelleen Eesaulle tarkoitetun siunauksen itselleen. Ilmeisesti tuohon aikaan isän elämänsä viime aikoina tekemällä siunauksella oli erityisen suuri merkitys; siihen liittyi myös ennuste tulevasta. ”Jumala antakoon sinulle taivaan kastetta ja maan lihavuutta, jyviä ja viiniä yllin kyllin. Kansat palvelkoot sinua, kansakunnat sinua kumartakoot. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottu olkoon, joka sinua kiroaa, siunattu, joka sinua siunaa.” (jae 29)
Kun Eesaulle selvisi, että Jaakob oli puijannut isältä hänelle tarkoitetun siunauksen, vihastui Eesau. Äiti sai Eesaun synkistä aikeista selvää, ja käski Jaakobia pakenemaan. Jaakob pakeni eikä hänen äitinsä nähnyt poikaansa enää koskaan.
Välillä meillä on hienoja suunnitelmia kuinka asiat tulisi tehdä. Omat suunnitelmamme oman päämme mukaan eivät aina ole kovin hohdokkaita. Raamattu sanoo: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” (Sananl. 16:25). On suuri siunaus, että Herra pitää omistaan huolta ja palauttaa harhapolulle eksyneen jalan oikealle tielle. Älä anna Jeesus meidän eksyä Sinusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti