Jaakob pelkäsi kohdata veljensä Eesaun 20 vuoden tauon jälkeen. Jaakob ei tiennyt kostaisiko veli hänelle aiemmin tekemänsä vääryyden. Raamatussa kuvataan veljesten kohtaaminen: ”Mutta Eesau riensi häntä vastaan ja sulki hänet syliinsä, halasi häntä kaulasta ja suuteli häntä; ja he itkivät.” (jae 4).
Kun tuhlaajapoika Luukkaan evankeliumissa luvussa 15 palasi kaiken tuhlanneena takaisin isänsä kotiin, odotti hän todennäköisesti selkäsaunaa. Mutta Raamattu sanoo: ”-Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.” (Luuk.15:20).
Kummassakaan tapauksessa ei muisteltu menneitä rikkomuksia vaan iloittiin nykyhetkestä, kun lähimmäinen palasi takaisin. Osaammeko me iloita tästä päivästä vai painaako meitä joku mennyt asia joka anteeksiantamattomana vie ilomme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti