Esitin seurakunnassa näkemystä, että pastorille tulisi maksaa palkkaa millä hän eläisi. Kuulostaa kohtuulliselta, eikö totta? Ajatus oli se, että näin pastorille jäisi koko aika laumansa paimentamiseen, kun hänen ei tarvitsisi osaa ajastaan käyttää toisessa palkallisessa työssä käymiseen.
Tätä näkemystäni vastaan voi käydä esimerkiksi seuraavin sanoin: ”Paavalikin oli teltantekijä”, ”puhtaasta sydämestä tehty työ on palkatonta työtä”, ”pienellä seurakunnalla ei ole varaa maksaa palkkaa”, ”Jumala kyllä huolehtii omistaan” tai ”Jumala antaa tarvittavan voiman.”
Joissakin yhteisöissä näyttäisi, että nähdään jopa hyveenä jos pastori on kaikista seurakuntalaisista köyhin, se jotenkin oudosti kuvastaa sitä, että pastorilla on suurin luotto Jumalaan.
Ajattelen, että on monella tapaa tervettä, jos pastori seurakunnassa saisi sellaisen normaalin palkan millä tulisi toimeen eläen kohtuullista elämää. Näin myös eläkeikä olisi turvattu, sillä voihan olla, että Jeesus ei tule takaisin vielä kymmeniin vuosiin.
Paavali ei käyttänyt Herran Jeesuksen Kristuksen säätämää oikeutta saada elatus evankeliumin julistuksesta (1.Kor.9:12-14) - mutta kaikki eivät ole Paavaleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti