Joosef oli seitsemäntoista vuotias, kun hänen veljensä myivät hänet ohikulkeville kauppiaille. Kolmetoista vuotta myöhemmin Joosefista tuli faraon, Egyptin kuninkaan, palvelija (1.Moos.37:2, 41:46). Vaikka Joosefin veljet olivat kohdanneet Joosefin Egyptissä jo useasti, eivät he kuitenkaan tunnistaneet häntä veljekseen.
Luvussa 45 Joosef ilmaisee itsensä veljilleen. ”Ja Joosef sanoi veljilleen: ’Minä olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää?’ Mutta hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, niin hämmästyksissään he olivat hänen edessään.” (jae 3).
Myöskään Jaakob, Joosefin isä, ei aluksi uskonut, kun lapset kertoivat Joosefin elävän. ”Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillä hän ei uskonut heitä.” (jae 26). Vasta kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä noutamaan, hänen henkensä elpyi.
Jaakobille kuollut oli vironnut eloon, kadonnut oli jälleen löytynyt. Se on ilon päivä. (vrt. Luuk.15:24).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti