Luku 7 kertoo Israelin päämiesten lahjoista ilmestysmajan vihkiäisjuhlaan. Merkille pantavaa luvussa on se, että se kertoo erikseen kahdentoista henkilön tuomat lahjat, vaikka lahjat ovat kaikilla tuojilla samat. Yhden päämiehen tuomia lahjoja käsitellään aina kuuden jakeen verran. Raamatun lukijalla voi toiston tähden olla haastavaa lukea tekstiä. Mutta miksi sitten luetellaan kaikki lahjat uudestaan ja uudestaan? Ajattelen, että se kertoo tasavertaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta Jumalan edessä Jumalan kansana; Jumalalla on sama mielisuosio eri päämiesten tuomiin lahjoihin. Se korostaa myös jokaisen heimon tärkeyttä. Se, että Jumala puhuu luvun lopussa Mooseksen kanssa kertonee siitä, että uhrit olivat mieluisia.
Kaksitoista kertaa tässä puhutaan Jumalalle tuoduista uhreista. Se nostaa kysymyksen, mikä on minun antini Jumalan valtakunnan työhön? Se on minulle hyvä kysymys. Haluaisin löytää oikean kohteen omalle pienelle annilleni. Ehkä olisi hyvä, että kirkollisveroprosentin voisi henkilökohtaisesti määrittää haluamansa prosentin mukaan; Kysyin kerran asiaa, mutta silloin se ei ainakaan ollut mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti