Daavidin poika Absalom oli noussut kapinaan ja aikoi kuninkaaksi isänsä paikalle. Daavid väistyi Jerusalemista välttääkseen verenvuodatuksen (2.Sam.15:14).
"Kun Daavid oli kulkenut vähän matkaa vuoren laelta, tuli häntä vastaan Siiba, Mefibosetin palvelija, mukanaan satuloitu aasipari, jonka selässä oli kaksisataa leipää, sata rusinakakkua, sata hedelmää ja leili viiniä. Niin kuningas sanoi Siiballe: "Mitä sinä näillä teet?" Siiba vastasi: "Aasit ovat kuninkaan perheelle ratsastettaviksi, leipä ja hedelmät palvelijoille syötäviksi ja viini uupuneiden juotavaksi erämaassa". Kuningas sanoi: "Mutta missä sinun herrasi poika on?" Siiba vastasi kuninkaalle: "Hän jäi Jerusalemiin; sillä hän ajatteli: 'Nyt Israelin heimo antaa minulle takaisin isäni kuninkuuden'"." (2.Sam.16:1-3)
Siiban mukaan Mefiboset oli jäänyt Jerusalemiin saadakseen takaisin isänsä kuninkuuden. Myöhemmin Mefiboset kertoi asiasta aivan eri tavalla:
"Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli myös tullut kuningasta vastaan. Hän ei ollut siistinyt jalkojansa, ei siistinyt partaansa eikä pesettänyt vaatteitansa siitä päivästä, jona kuningas lähti, siihen päivään asti, jona hän rauhassa tuli takaisin. Kun hän nyt tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, sanoi kuningas hänelle: "Miksi sinä et tullut minun kanssani, Mefiboset?" Hän vastasi: "Herrani, kuningas, palvelijani petti minut. Sillä sinun palvelijasi sanoi hänelle: 'Satuloi minun aasini, ratsastaakseni sillä ja mennäkseni kuninkaan kanssa' -sillä palvelijasihan on ontuva- mutta hän on panetellut palvelijaasi herralle kuninkaalle. Herrani, kuningas, on kuitenkin niinkuin Jumalan enkeli; tee siis, mitä hyväksi näet." (2.Sam.19:24-27).
Ota siitä nyt selvää kumpi oli oikeassa, Siiba vai Mefiboset! Mutta miksi he vänkäsivät toisiaan vastaan? Kyse oli mitä ilmeisemmin - mistäs muustakaan kuin - omaisuudesta. (ks. 2.Sam.9:9; 16:4; 19:29)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti