Daavidia vastaan sotaan noussut poika Absalom oli sotatilanteessa jotenkin jäänyt päästään roikkumaan puuhun (2.Sam.18:9, vrt. 2.Sam.14:26). Aikaisemmin Daavid oli sanonut sotaan lähteville päälliköille kapinoivasta pojastaan: "- 'Pidelkää minulle mieliksi hellävaroen nuorukaista Absalomia'. -"(2.Sam.18:5). Jakeesta 2.Sam.18:14 voimme lukea, kuinka sotapäällikkö Jooab keihästi puussa roikkuvan Absalomin. Sota päättyi ja vihollinen voitettiin, mutta Daavid ei iloinnut koska hän suri poikaansa. "Ja voitto muuttui sinä päivänä suruksi kaikelle kansalle, koska kansa sinä päivänä kuuli sanottavan, että kuningas oli murheissaan poikansa tähden." (2.Sam.19:2).
Tilanteet tulevat ja menevät nopeasti ja saattavat edellyttää hyvinkin nopeita ratkaisuja. Yllättävissä tilanteissa kristityn tulisi toimia Herran tahdon mukaisesti eikä huidella oman päänsä mukaan. Tämä on sellainen asia, mihin tarvitaan ilman muuta Jumalaa. Että siis hädässä emme toimi lihassa vaan Hengessä. "Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." (ps.50:15)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti